sunnuntai 12. elokuuta 2012

You're just a stranger

Suom. Joskus, kun sanon "olen kunnossa", tahtoisin jonkun katsovan minua silmiin, halaavan tiukasti ja sanovan "tiedän ettet ole".

Mä en oo kuullu mun tosi hyvästä ystävästä kesäkuun jälkeen yhtään mitään. Hän ei oo pitäny minkäänlaista yhteyttä, ei kysyny kertaakaa miten mä jakselen tai muuta, vaikka hän tietää että mä oon sairas. Me oltiin ennen tosi läheisiä ja pystyttiin puhumaan ihan mistä vaan. Me autettiin, tuettiin ja piristettiin toisiamme, jos jommalla kummalla oli paha olla tai oli jotain mistä tuli paha mieli. Me oltiin toistemme tukiverkkoja. Mutta sitten kaikki muuttui. Ei enää soiteltu niin usein (tai mä kyllä soittelin, hän ei vaan vastannut) ja nähtiin tosi harvoin. Hän sanoi mun olevan hänelle tärkeä ja että hänellä on ikävä mua, mutta jotenkin ne alkoi tuntumaan vaan sanoilta ilman tarkoitusta. Lopulta hän lopetti sanomasta niin ja alkoi etääntymään. Sitten hän lopetti yhteydenpidon kokonaan. Hän ei vastannut mun viestiin, eikä sen jälkeen oo pitäny muhun yhteyttä.

Oon itkeny monen monta kertaa sen jälkeen. Mulla on niin paha olla, sillä hän oli (ja on edelleen) mulle niin tärkeä ja rakas. Mutta jotenkin hän alkoi vaan tuntumaan tuntemattomalta. Se ihminen, jonka kans mulla ei ollu yhtään salaisuutta, jonka kanssa pystyin puhumaan kaikesta, joka piristi mua jos mua masensi, se ihminen, on poissa. Tilalla on ihminen, jota en tunnista enää. Ihminen, jonka kanssa mulla oli niin hyvä olla ja jonka kanssa olin niin samanlainen, on nyt erilainen. "Meitä" ei enää oo. On vaan hän ja sitten oon minä.  Erikseen.

Pahimmalta musta tuntuu se, että nyt, kun mä oon sairas, nyt, kun mä eniten tarvitsisin häntä, niin häntä ei enää kiinnosta. Olin mäkin hänen tukenaan kaikessa! Mua ei kiinnostaisi jatkaa elämää ilman häntä! Ei mee päivääkään, ei tuntiakaan, eikä minuuttiakaan, ettenkö mä miettisi mitä hänelle kuuluu tai ettenkö mä ikävöisi häntä. Mutta se ei auta, koska hän ei ikävöi mua.

Sitä vaan tulee mietittyä että mitähän sitä on tullu tehtyä väärin, että toinen tolleen vaan jättää :( Tuntuu tosi pahalta, koska kaikki mun ystävät on jossain vaiheessa jättäny mut :'( No, en tiedä, kai se johtuu musta, en vaan tiedä mitä tein taas väärin :( En oikeasti tiedä. Mun sydän on särkyny niin monta kertaa, että mietin, onko sitä enää olemassakaan :/ No, onneksi Jeesus aina korjaa sen ♥ Muuten olisin todella pulassa!

Ei ollu tarkotus tehdä näin pitkää postausta tai valittaa, mutta mulla on niin paha olla tän asian takia, et mun oli pakko kirjottaa siitä. Kyllä se vähän auttoikin, että siitä sai kirjotettua, mutta ei se silti tuo häntä takaisin.. Mut ettei mee liian synkäksi, niin laitan vielä toisen postauksen tähän perään, mihin laitan Youtubesta jotain kivoja eläinvideoita :)

Suom. Kysy minulta montako kertaa sydämeni on särkynyt, niin käsken sinua katsomaan taivaalle ja laskemaan tähdet.



Tähän loppuun laitan vielä yhden biisin, joka sopii mun mielestä tähän. Se on rakkauslaulu, mut sopii silti kuvaamaan mun tunteita..




We're been going through some changes (Through some changes)
Like we in different places (Different places)
And now you think that you
Can just do what you do
Without any consequences (Consequences)

It's not what you say, but what you don't say
It's not what you do, but what you don't do
It's not where we go, but where we don't go
It's like I don't even know you anymore
You're just a stranger, a stranger
And I don't recognize you anymore
You're just a stranger, a stranger
What happened to the woman that you were before

Suom. Meidän välillä on tapahtunut muutoksia (tapahtunut muutoksia)
Kuin olisimme eri paikoissa (eri paikoissa)
Ja nyt sinä luulet, että voit tehdä mitä teet
Ilman mitään seurauksia (seurauksia)

Ei se mitä sanot, vaan mitä et sano
Ei se mitä teet, vaan mitä et tee
Ei se minne olemme menossa, vaan minne emme mee
Ihan kuin en edes tuntisi sinua enää
Olet vaan muukalainen, muukalainen
Enkä tunnista sinua enää
Olet vain muukalainen, muukalainen
Mitä tapahtui naiselle, joka olit ennen

2 kommenttia:

  1. Todella ikävä kuulla tuollaista :( Itelläni on yksi erittäin rakas ja läheinen ystävä ollut, ja nykyisin... Noh, hän asuu toisessa kaupungissa mutta nähdään nykyistä harvemmin eikä enää oikein tule juttuakaan. Harmittaa tuollainen, meidän tapauksessa ei onneksi mitään kismaa ole välillä vaan ollaan vaan jotenkin... kasvettu erilleen tai jotain :( Eletään erilaista elämää eikä ole enää pidetty yhteyttä.
    Kai tämä ystäväsi on vaan elämän myötä jotenkin muuttunut? :/ En usko että oot tehnyt mitään "väärää" vaikka siltä varmasti tuntuukin. Toivottavasti asiat paranee, kerkeäisitte vaikka tavata ja puhua :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ikävää :( Voi olla että hän on kans vaan kasvanu jotenki eri suuntaan, eikä siksi enää koe, että oltais niin läheisiä, tai sitte siinä on jotain muuta. En yhtään tiedä ja se on jotenki kauheinta tässä :( No, ei se auta ku jatkaa elämää ja jos hän joskus ottaa yhteyttä, niin tottakai olen valmis puhumaan hänen kanssaan ja voin tavata häntä, mutta mä en enää tee alotetta, koska tuntuu ettei hän halua jutella, niin en halua pakottaa tai millään tavalla ahdistella. Kai hän ottaa yhteyttä sitten kun siltä tuntuu tai sitten ei ota. Aika näyttää :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit ♥ Se piristää mieltäni :)
Yritän vastata jokaiseen kommenttiin, joten jos haluat lukea vastaukseni, muistathan painaa "tilaa sähköpostitse"-painiketta kommenttiboksin alta! :)